Elokuva on yksi hyvä tapa kertoa elävällä tavalla asioista, niin hyvistä kuin huonoista. Itse en ole mikään elokuvafriikki, mutta kyllä hyvä dokkari tai leffa joskus puhuttaa, mietityttää ja herättää ajatuksia. Jokin aika sitten luin uutisen, jossa kysyttiin: Mikä elokuva on vaikuttanut tunteisiisi eniten? En yllättynyt vastauksista, sillä kaikkein eniten ihmisten tunteisiin koskettava elokuva oli Hachiko, joka on tositarina uskollisuudesta. (Ohjaus: Lasse Hallström. Pääosassa: Richard Gere. 2009)
Tämä japanilainen tarina uskollisesta koirasta on tehty kyynelkanavat avaavaksi elokuvaksi. 1920-luvulla elänyt Hatchi (1923-1935) oli erään professorin koira, joka tuli päivittäin isäntäänsä vastaan rautatieasemalle, kun tämä palasi töistä. Joka päivä klo 17 junan saapuessa asemalle oli Hatchi vastassa isäntäänsä.
Eräänä päivänä professori kuoli työpäivänsä aikana. Koira tuli asemalle silläkin kertaa. Ja seuraavana päivänä ja seuraavana. Hatchilla oli oma paikkansa aseman edessä, jossa se odotti ja odotti… Voitko kuvitella; yhdeksän vuoden ajan joka ikinen päivä Hatchi tuli asemalle klo 17 ja odotti isäntäänsä. Kesät, syksyt, talvet ja keväät… satoi tai paistoi. Jokainen, joka oli oppinut tuntemaan tuon ihmeellisen koiran, olisi voinut tarkistaa kellonsa, sillä aina samaan aikaan hän saapui omalle paikalleen odottamaan. Tuli päivä, jolloin odotus päättyi. Hatchi ei enää poistunut odotuspaikaltaan vaan kuoli siihen. Yhdeksän vuoden uskollinen odotus päättyi.
Hachikosta tuli yksi merkittävimmistä asioista japanilaisten elämässä. Siitä on todisteena pronssinen koirapatsas Shibuyan rautatieasemalla Tokiossa tänäkin päivänä. Hallströmin Hachiko-elokuva on kaunis ja koskettava kertomus koiran myyttisestä uskollisuudesta.
Yleensä katson elokuvia vahvan kristillisen tulkinnan kautta. Niin tätäkin. Minulle tämä puhui monestakin asiasta, joista tässä muutama.
1) Jumala on uskollinen. Vaikka tämän koiran uskollisuus oli mykistävää ja koskettavaa, ei sitä voi verrata mitenkään Jumalan uskollisuuteen, sillä se on on on… ei sanat riitä kertomaan. Sen tiedän, että Jeesus oli uskollinen kuolemaan asti. Kuolemallaan hän lunasti meidät. Kaunis kuva Jumalan uskollisuudesta löytyy Raamatusta, Jes.49:15: “Unhottaako vaimo rintalapsensa niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Vaikka unhottaisikin, minä en unhota. Kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt…” Upea kuvaus Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta.
Näin ei ole ihmisten maailmassa. Jokainen meistä tietää, miten helposti uskollisuus rikkoutuu. Vaikka hyvänä päivänä lupaamme ja vannomme uskollisuutta, heikkona hetkenä me lankeamme. Ei löydy ihmistä, joka ei olisi poikennut omalle tielleen, vaan kaikki ovat syntiä tehneet, todistaa Raamattu. Ja tämä pitää paikkansa.
2) Jumala odottaa. Hän jaksaa odottaa kärsivällisesti “loppuun saakka”. Niin kauan kuin on elämää, niin kauan hän jaksaa odottaa, että me kääntyisimme hänen puoleensa. Hyvä esimerkki tästä on ristin ryöväri. Vaikka ryöväri sai ansioidensa mukaisesti kuolemantuomion, Jumala armahti häntä vielä viimeisellä hetkellä, sillä hän katui ja pyysi anteeksi. Toinen kuolemaantuomituista piti kovan sydämensä eikä tarttunut tarjottuun pelastukseen.
Vaikka olisit elänyt elämäsi ilman Jumalaa, Jumala odottaa sinua. Hän tahtoo viedä sinut taivaan kotiin. Voi olla, että juuri sinä olet joskus luvannutkin hänelle heikkona hetkenäsi, että annat elämäsi hänelle, mutta et kuitenkaan ole sitä vieläkään tehnyt. Tai sinä, joka syystä tai toisesta olet etääntynyt Jumalasta. Nyt on aika. Jeesus odottaa sinua!
3) Kuolemaa emme voi paeta. Kaikelle elolliselle on annettu aika, jolloin maanpäällinen elämä loppuu. Elokuvan professorille kuolema tuli arvaamatta ja yllättäen kesken työpäivien. Oliko hän siihen valmistautunut, sitä meille ei kerrota. Mutta sinä tiedät itse omalla kohdallasi vastauksen tähän aina ajankohtaiseen kysymykseen; “Missä vietän iäisyyteni?” Jeesus odottaa, että vastaat hänen uskollisuuteensa myöntävästi. Mikä on sinun valintasi tänään?
