Oikein hyvää alkanutta vuotta 2025 sinulle. Valoa kohti mennään taas kiihtyvällä vauhdilla.
Itse en tehnyt mitään lupauksia tälle vuodelle, mutta onneksi Jumala on tehnyt. Ai miten niin? No hänhän on sanonut, että hänen armonsa on uusi joka aamu. Siis tänäkin vuonna, joka aamu.

Tiedätkö, miten totta tämä onkaan. Koetan vähän avata tätä asiaa.

Kun Jumalan armo on jonkun päällä, se tarkoittaa, että hänessä näkyy Jumalan työ tavalla tai toisella. Kun Jeesus oli lapsi, Luukas kirjoittaa hänestä näin: ”Jumalan armo oli hänen päällänsä”.
Jeesuksessa näkyy parhaiten tämä asia. Kun Jeesus kasvoi aikuisuuteen, hän kasvoi Jumalan armossa. Ja kun Jumalan armo oli hänessä, se kuultiin ja huomattiin. Kukaan toinen maan päällä elänyt ihminen ei ole ollut niin Jumalan armon kyllästämä kuin oli Jeesus.

Hän auttoi kaikkia, jotka apua tarvitsivat. Hän ei elänyt päivääkään itselleen vaan teki kaikessa Jumalan tahtoa. Elämänsä viimeisenä päivänä hän vielä rukoili teloittajiensa puolesta, kunnes kallisti päänsä ja antoi henkensä – sinun ja minun puolesta. Tuolla elämällä oli merkitys ja tarkoitus. Hän tuli toteuttamaan Jumalan iankaikkista suunnitelmaa ja oli kuuliainen kuolemaansa saakka. Kuolemallaan hän voitti kuoleman ja siksi hän ylösnousi kuolleista. Hänelle annettiin kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jumalan armo sai huipennuksen, jolla on merkitystä tähänkin päivään.

Kun heräsit tänä aamuna, ymmärsitkö, että tämä päivä on armon päivä. Se, mikä on mennyt, on mennyt eikä sitä voi muuttaa. Eikä sitä tarvitse muistella. Sillä Jumala on Luoja tänäänkin. Hän luo joka aamu meille uuden, puhtaan sydämen uskon kautta Kristukseen. Sen lisäksi hän tahtoo antaa meille uuden, vahvan Hengen sisimpäämme. Menneet virheet, erheet ja laiminlyönnit, väärät teot ja sanat, niitä Jumala ei enää muistele, jos katsomme Kristukseen nyt. Kristuksessa Jeesuksessa meille tarjotaan armo, Jumalan armo. Kun nöyrrymme ja teemme parannuksen eli käännymme Jumalan puoleen, saamme armon, Jumalan armon, joka tarkoittaa anteeksiantoa ja armahdusta. Tuo armo on sellainen voima, joka saa ihmisen iloitsemaan vapaudesta ja puhtaudesta. Sen lisäksi, koska itse olemme kokeneet armon, voimme toisiakin armahtaa. Olemme saaneet siunauksen, siksi mekin voimme siunata.

Itselläni on ollut monia monia aamuja, jolloin on tuntunut, etten jaksa enää. On ollut sellaisia päiviä, jolloin olen kokenut itseni turhaksi, epäonnistuneeksi, hylätyksi. Vastoinkäymiset ovat taakoittaneet mieleni ja synkkyys on tullut elämääni. Mutta. Ikään kuin viimeisenä oljenkortenani olen onneksi muistanut Jumalan lupauksen, joka ei petä: ”Joka aamu Herran armo on uusi”. Tämä lupaus on kantanut monena aamuna, ja uudelleen alkamisen mahdollisuus on astunut synkkyyden tilalle. Jumalan elämä on saanut sijaa sydämessä. Jumalan armo Kristuksessa on saanut ihmeitä aikaan.

Siksi olen niin kiitollinen Jumalalle tätäkin kirjoittaessani. Valtava kiitollisuus siitä, että Jumala on armahtanut minut synnistä ja kuolemasta, siirtänyt pimeydestä valkeuteen, Saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan.

Raamattu on täynnä kertomuksia Jumalan armosta. Ehkä yksi tunnetuimmista on Tuhlaajapojan kertomus. Siinä talon toinen poika pyysi isältään ennakkoperinnön ja saikin sen. Niinpä hän lähti maailmalle eläen irstaasti ja tuhlaten omaisuutensa kaikenlaiseen huvituksiin. Tuli päivä, jolloin kaikki oli tuhlattu, eikä pojalla ollut muuta majapaikkaa kuin sikojen suoja ja niiden ruoka. Siellä hän meni itseensä, muisti isänsä kodin lämmön ja teki päätöksen: Minä palaan kotiin, jospa isäni ottaisi minut vaikka palvelijakseen.

Tuo tavoite mielessään hän palasi kotimaisemiin. Ja mitä tapahtui? ”Mutta kun poika oli vielä kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.” Isä sanoi: ”Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Syökäämme ja pitäkäämme iloa”.

Isä ei olut katkera eikä pettynyt poikaansa, vaikka syytä olisi ollut. Isä oli antanut kaiken rakkauden lapselleen, ja hän oli ollut hyvä isä. Siitä huolimatta poika oli lähtenyt, ja oli tuottanut valtavan pettymyksen koko suvulle. Lisäksi hän oli tuhlannut kaiken omaisuuden. Mutta huolimatta menneistä virheistä ja omapäisyydestä isä armahti häntä. Isä itse eli armossa ja siksi myös pystyi armahtamaan.

Tämä tuhlaajapoika kertomus lienee yksi koskettavimmista Raamatun kertomuksista todellisesta Jumalan armosta. Kaiken ratkaisu oli siinä, kun poika meni itseensä ja nöyrtyi. Tilalle tuli Jumalan armo. Olethan kokenut tämän? Jumalan armo myös kasvattaa meitä niin, että me hyljäten maailmalliset houkutukset kasvamme tässä armossa yhä runsaampaan Jumalan tuntemiseen. Tätä toivon niin itselleni kuin sinulle tänäkin vuonna 2025.