Joskus me ihmiset olemme elämässä sellaisessa tilanteessa, ja meiltä nousee miksi-kysymyksiä Luojalle. Meillä uskovilla on helposti tällainen ajatus: Kun palvelen Herraa, hän auttaa niin, ettei ole mitään vaikeuksia. Esimerkiksi; Olen aina terve / Talous on aina ok / Ihmissuhteet ovat kunnossa, varsinkin lähiomaisiin / Jumala varjelee kaikesta pahasta / Olet kaikkien suosiossa, koska rakkaus ja totuus vallitsee elämässä ja niin edelleen.
MUTTA, kun luemme Raamatun miehistä ja naisista niin huomaamme, että asia ei ole näin. Jeesus oli kipujen ja sairauksien tuttava. Jotkut sanoivat hänestä, että hänessä on riivaaja. Ja oli ihmisiä, jotka etsivät syytä tappaa hänet. Lopuksi hänet kavallettiin ja tapettiin julmasti.
Paavalin elämässä käy esiin se, että hän joutui moniin sellaisiin tilanteisiin, jossa ihminen kysyy; miksi? Hän kohtasi paljon epäoikeudenmukaisuutta, ruoskintaa ja väkivaltaa, kivitystä, haaksirikkoja, vaaroja luonnossa ja ihmisiltä, vankeutta ja puutetta, hylkäämisen kokemuksia ja vastoinkäymisiä. Paavalin lista monenlaisista vaikeuksista johtui juuri siitä, että oli antautunut palvelemaan Jumalaa.
Itsekin olen monesti kysellyt miksi-kysymyksiä, koska en ole ymmärtänyt, miksi sellaisia asioita tapahtuu elämässäni, jotka eivät tunnu hyviltä tai eivät mielestäni millään tavalla anna kunniaa Jumalalle. Yksi tällainen iso prosessi elämässäni oli vaimoni sairastuminen parantumattomaan sairauteen n. 10 vuotta sitten. Silloin nousi vahvasti ja aidosti kysymys Jumalalle; miksi? Tämän tunteen kanssa meni muutama vuosi. Vaikka tuo yllättäen syntynyt tilanne tarkoitti monenlaista elämänhallinnan järjestelyjä, valvottuja öitä ja paljon huolta, oli se silti elämäni hienointa aikaa. Koska Jumala oli kanssamme. Pikku hiljaa miksi-kysymykset laantuivat, ja kun tuli se päivä, jolloin hänestä oli päästettävä lopullisesti irti, vaikka se sattui, oli siinä myös suurta täyttymystä.
Vaikea tilanne oli myös silloin, kun tein kutsumustyötä, rakastin sitä ja minua rakastettiin ja arvostettiin. Kun se otettiin pois, nousi suuria miksi-kysymyksiä esiin. Miksi Jumala, miksi? Minut laitettiin syrjään eikä enää tarvittu, vaikka työn hedelmät/tulokset puhuivat sen puolesta, että olen tarpeellinen seurakunnalle ja Jumalan valtakunnalle. Miksi tapahtui niin kuin tapahtui. Niissä hetkissä uidaan syvällä, kun ymmärrys ei riitä ja tunnemaailma on musta. Jumala, missä sinä olet?
Tai se tilanne, kun talous ei kestä elämistä. Kuitenkin Jumala on luvannut huolehtia tällaisestakin. Mutta, olet häädön partaalla, ja joudut taistelemaan itsesi kanssa, taistelemaan elatuksen kanssa ja taistelemaan sielun vihollisen valtoja ja voimia vastaan. Miksi, Jumala? Etkö enää rakasta minua?
Tai se, kun teit kaikkesi työnantajasi eteen, että homma menestyisi ja sitten petoksella vedetään ikään kuin matto jalkojen alta ja kaadut. Ajaudut niin syvään synkkyyteen, että harkitset oman elämän päättämistä, kun ei löydy oikeudenmukaisuutta, ei ihmisiltä eikä Jumalalta.
Näitä miksi-kysymyksiä on riittänyt elämässä eikä ne ole vieraita nykyhetkessäkään.
Olen usein miettinyt sitä, miksi pahaa tapahtuu Jumalan ihmisille. Tähän emme aina saa vastausta. Mutta joka kerta, kun olen ollut vaikeassa tilanteessa, ja kysellyt miksi kysymyksiä, aina olen saanut yhden vastauksen Jumalalta. Saman vastauksen sai aikoinaan Paavali, ja se kuuluu näin:
”Minun armossani on sinulle kyllin”. (2.Kor.12:9)
Tämä vastaus on riisunut minut aseista. Tämä yksinkertainen vastaus Jumalalta on tuonut minut aina sen tosiasian äärelle, että Jumalan armo on suurempi kuin mikään vastoinkäyminen maailmassa. Se, että elämäni on suuren ja kaikkivaltiaan Isän kämmenellä, tapahtui elämässä mitä tahansa, on riittävä saamaan aikaan sen, että kiitollisuus täyttää sydämen. Jumalan armo kantaa läpi pimeiden päivien. ”Minun armossani on sinulle kyllin!” Tämä Jumalan vastaus varjelee minua kaikelta katkeruudelta, jota sielunvihollinen pyrkii elämässäni aikaan saamaan. Kiitos Jeesus.
Sinua siunaten,
Heikki
