Kesä ja kärpäset. Ei oikein kumpaakaan ole vielä liiemmin näkynyt.
Itselläni on juuri kesäloman ensimmäinen jakso menossa ja tämä kaksiviikkoinen on mennyt aika hyvin muuttopuuhissa. Vuokra-asuntomme Rotikossa Ylöjärvellä meni myyntiin ja jouduimme etsimään uuden asunnon. Näissä vaiheissa sitä tietysti mielellään kulkee rukoillen, jospa Herralla olisi joku asumus meillekin varattu. Ja jotain tällaista saimme kokea, kun eteemme vähän yllättäen ja ”sattumalta” (meillä ei ole sattumia) tarjoutui meille sopivan kokoinen kerrostalokolmio (79m2) Pispalasta. Ja nyt parin viikon kokemuksen jälkeen on ihana todeta; meille taas kerran paras vaihtoehto. On hienoa katsella ikkunasta metsäisiä näkymiä (luonnonsuojelualue) ja kulkea koirien kanssa upeita Pyynikin lukemattomia polkuja ja kallioita tai katsella Pispalan vanhaa ja hyvin kaunista ja erikoista asumalähiötä, joka näkymä aukeaa makuuhuoneen ikkunasta. Pyhäjärven rantaan on 500 metriä tai Pyynikin tornikahvilaan 700 metriä. Joten kiitollisin mielin jatketaan elämää nyt tamperelaisina.
Mikä on parasta lomalukemista?
Nyt kun muuttokiireet ovat takana ja on taas aikaa normaaliin elämään, huomaan, että ajatukset viipyilevät paljon Jumalan sanassa. Sitä on kiva mietiskellä. Mutta olen huomannut vuosikymmenien aikana yhden mielenkiintoisen seikan. Aina uudestaan palaan Psalmien kirjaan. Psalmeissa on jotain niin erikoista ja koskettavaa, oli sitten elämän tilanne mikä tahansa. Aina löytyy ”vertaistukea”, lohdutusta, rohkaisua jne. On mielenkiintoista, kuinka jokin Psalmi rupeaa elämään tai vain jokin yksi jae. Jumalalla on niin monia tapoja puhua meille ja yksi niistä on Psalmit.
Viimeksi eilen, kun olimme taas jokaviikkoisessa ruokajakelun hartaushetkessä srk:ssa, luin tuosta niin tutusta ja elinvoimaisesta Psalmi 23 kohdasta, joka alkaa näin: ”Herra on minun paimeneni”. Jo pelkästään tämä yksi jakeen osa saa minut innostumaan. Herra on. Voi kuinka kaikkiriittävä (El Shaddai), kaikkivoipa Jumala onkaan. Hän kun näkee kaiken, kuulee kaiken, tietää kaiken, tuntee kaiken, on kaikkialla läsnäoleva… niin miksi murehtisin. Ja kun Herra on minun paimeneni, niin voi pojat ja kanssasisaret. Hän on kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Siksi kiitos nousee jälleen tänään hänen puoleensa.
Tai jo ihan ensimmäinen Psalmi on huikea, jossa kerrotaan siitä tosiasiasta, että jos Herran tahto (laki) on meidän elämässämme ykkösasia, niin meidän elämämme puskee hedelmää. Hyvää hedelmää.
Psalmit ovat ylistyslauluja, valitusrukouksia, katumusvirsiä ja viisauskirjallisuutta. Psalmien hebrealainen nimi Sefer tehillim tarkoittaa suomeksi; Ylistysten kirja. Ja jos olet pannut merkille, lähes kaikki valitusvirretkin päättyvät kiitokseen ja ylistykseen.
Vuosikymmenien ajan Psalmit ovat olleet elämässäni parasta lukemista kesät ja talvet. On lohdullista lukea mm. elämänsä kovimmissa koetuksissa Psalmia 66, jossa sanotaan näin jakeesta 8 alkaen: ”Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä. Hän antaa sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua. Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niin kuin hopea sulatetaan. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme. Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.”
Huomasitko, että tässä puhutaan koettelemuksen ajasta ihmisen elämässä. Pahimmalta on tuntunut juuri tuo, kun sanotaan: ”Annoit ihmisten ajaa päämme päällitse”. Kukaan meistä ei haluaisi kokea tätä, jolloin meidän ihmisarvomme lyödään tomuun. Kukaan ei halua, että joudumme jäämään yksin, kun kukaan ei huomaa, kukaan ei soita, kukaan ei käy, kukaan ei arvosta… Mutta, Jumala ei hylkää. Vaikka ihmiset hylkäävät ja unohtavat, hän ei hylkää eikä jätä. Tämä sanoma on tullut niin tutuksi vuosikymmenien aikana, että tänään uskallan sanoa tuon Psalmin viimeisen virkkeen tavoin: ”Jumala ei ottanut minulta pois armoansa”. Tähän Jumalan armoon saamme luottaa tänäänkin. Jumala rankaisi Poikaansa, että meillä rauha olisi. Jeesus kärsi puolestamme, että me saisimme armon. Tuo verinen Kristuksen uhri huutaa tänäänkin: Ihminen, olet armahdettu!
Voisin kirjoittaa varmaan jokaisesta 150 Psalmin kirjasta jotain, jonka kautta Jumala on puhunut tietyissä elämän tilanteissa. Siksi parasta kesälukemista on Psalmien kirja tänäkin kesänä. Sieltä löytää itsensä elämän eri tilanteissa ja myös Jumalan rakkauden ja armon ihmistä kohtaan.
Hyvää kesäaikaa sinulle.
