Katselin kerran erittäin mielenkiintoista elokuvaa nimeltä ”Compelled by love” eli ”Rakkauden valloittama”. Filmi kertoi naisesta nimeltä Heidi Paker, hänen elämäntyöstään. Tänään hän on erittäin merkittävä Jumalan palvelija, joka tunnetaan eri puolilla maailmaa. Hänen elämästään ja työstään on kirjoitettu useita kirjoja. Hänen kutsumuksensa maa on Mosambik, joka on entinen Portugalin siirtomaa ja monien sotien runtelema, yksi köyhimmistä maailman maista. Tähän maahan Jumala lähetti Heidin ja hänen miehensä lähetystyöhön aikoinaan.
Mutta mistä kaikki alkoi? Heidi itse kertoi, että hän koki voimakkaan Pyhällä Hengellä täyttymisen 12-vuotiaana ehtoollisella ollessaan. Jumala täytti hänet rakkaudellaan. Siitä alkoi yhden ihmisen elämässä sellainen ihmeiden ja voiman täyttämä elämä, joka hakee vertaistaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, että Heidin elämä olisi ollut helppoa ja ongelmatonta. Ei, vaan monien vaikeuksien ja koettelemusten kautta tie on käynyt valtavaan Jumalan siunaukseen, jota hän on saanut jakaa tuhansien ja taas tuhansien elämään.
Tuossa dokumentissa ei juurikaan kerrottu ihmeistä, mm. siitä, että Heidin kautta n. sata kuollutta on herännyt henkiin. Ei siinä hehkutettu sitä, miten sadat ja taas sadat ovat kokeneet ihmeparantumisen hänen rukousten kautta. Eikä siinä kerrottu sitä, kuinka monet ovat löytäneet Jeesuken elämään hänen palvelustyönsä kautta. Mistä tuossa elokuvassa kerrottiin? Punainen lanka alusta loppuun oli Jumalan rakkaus (agabe). Tuo yliluonnollinen voima, joka Jumalasta tulee, oli koskettanut Heidin sydäntä uudestaan ja uudestaan niin, että kaikki vastoinkäymiset ja koetukset tuntuivat olemattomilta tuon valtavan rakkauden voiman kokemisen rinnalla. Turhaan ei Jumala ole sanonut; suurin on rakkaus.
Jumalan rakkaus mullisti Heidi Pakerin elämän. Ja on mullistanut monien muidenkin elämän. Jumalan rakkaus ei tehnyt Heidistä kuivaa teologia vaan käytännön ihmisen, joka tahtoi auttaa yhtä lähimmäistään. Tuossa elokuvassa näyttettiin konkreettisia asioita Heidin elämästä, jonka sai aikaan Jumalan rakkaus.
Tänä päivänä maailmassa on aivan liian monta kirjanoppinutta, joilta puuttuu Jumalan rakkaus. Ja sellainenhan ei mitään eikä ketään auta, ei edes ihmistä itseään. Itsekin tiedostan tämän ja siksi kirjoitan hyvin varovaisesti aiheesta.
Vaikka kuinka osaa Raamatun ulkoa ja osaa sitä opettaa, mutta puuttuu agabe, ei se mitään hyödytä. Sillä totuus ilman rakkautta on ulkokultaisuutta. Kuuliaisuus ilman rakkautta on teeskentelyä. Teot ilman rakkautta ovat turhia. Usko ilman rakkautta, sillä ei ole merkitystä. Tieto on turhaa ilman rakkautta. Lahjoilla ja palvelustyöllä ei ole merkitystä ilman rakkautta. Vaikka voisin parantaa kaikki sairaat, mutta minulla ei olisi rakkautta, sekin olisi turhaa. Toki näillä kaikilla on paikkansa ihmisten maailmassa, mutta ei Jumalan maailmassa iankaikkisuusnäkökulmasta. Tätä listaa voisi jatkaa vielä lisää. Vain Jumalan rakkaudella on jotain merkitystä. Paavali upeassa kirjeessään korintolaisille toteaa, että ”jos minulla ei olisi rakkautta (agabe), en minä mitään olisi”. Tai olisi hän sentään jotain; kilisevä kulkunen. Mutta kaiken kaikkiaan toteaa, ”ei se mitään hyödyttäisi”. (1.Kor.13:1-3)
Kun mietin Jeesusta ja hänen elämäänsä maan päällä, huomaan erään asian. Vaikka hän oli täynnä Jumalan rakkautta ja hänessä asui koko jumalallisuus, häntä vihattiin. Häntä ei ymmärretty. Hänet ”canceloitiin”. Hänen elämäntyönsä mitätöitiin. Hänestä sanottiin, että hänessä on riivaaja. Hänet tuomittiin rikollisena. Näin on tämänkin päivän maailmassa.
Raamattu ilmaisee yhden mielenkiintoisen asian sanoessaan, että meillä itsellämme ei ole Jumalan rakkautta. Ihmisellä on inhimillistä rakkautta (esim. kreikaksi fileo), äideillä äidinrakkautta lapseensa jne. Mutta sitä rakkautta, joka Jumalasta tulee, ihmisellä ei ole vaan sitä vuodatetaan ylhäältä puhdistettuun sydämeen.
Kun Jeesus toteutti Jumalan rakkautta, tarkoitti se epäitsekästä elämää, elämää toisten hyväksi. Hänestä ei varmaan tuntunut hyvältä hikoilla verta ja viipyä yksinäisessä taistelussa, mutta tämän rakkauden hedelmänä me saamme elää. Siksi suurinta on Jumalan rakkaus.
