Kun Jumala loi naisen, hän laittoi tuohon luomukseen jotain kaunista ja erikoista itsestään, jota taas meiltä miehiltä ei löydy. Tämä yksi ihmeellinen asia on äidin sydän. Siinä on jotain niin lämmintä, josta jokaisella meillä lienee jotain muistoja ja kokemuksia. Ja lukemattomia tarinoita.
Vaikka oman äitini poismenosta on jo kulunut yli 30 vuotta, aika ei ole voinut poistaa sitä asiaa, joka löytyi minunkin äitini sydämestä. Se rakkauden määrä, huolenpito ja lämpö ja monta muuta erikoista asiaa, ne Jumala laittoi vain ja ainoastaan äidin sydämeen, ja ne ovat jättäneet jälkensä sieluuni. Vaikka äitikin on vajavainen monessa asiassa ja voi myös kokea suurta keskeneräisyyttä omassa elämässään ja roolissaan, se ei poista sitä ominaisuutta, joka äidin sydämessä sykkii.
Seurakunnassamme ystäväkahveilla kysyin kuulijoilta, jättikö oma äitisi sinulle jotain sellaisia arvoja elämään, jotka kantavat sinua vieläkin. Sainkin muutamia vastauksia. Ja ne kaikki todistivat tätä samaa, josta lauluntekijä sanoo: ”Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä armas verraton… on paikka missä lohdun saa, sua sydän äidin rakastaa”.
Mitä sinun äitisi on sinulle opettanut, tai antanut sellaisia arvoja, joista on ollut elämässä hyötyä?
Oma äitini jätti minulle esimerkin rukouksen maailmasta. Hänellä tuntui olevan vahva side Luojansa kanssa ja tämä esimerkki on ollut kantava voima myös omassa elämässäni. Uskon, että juuri hänen rukouksensa tähden itsekin saan olla uskossa ja Jumalan valtakunnan työssä.
Muistuu mieleen eräs kertomus, joka tapahtui sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa. Puutetta oli monesta, ja monissa kodeissa oli luonnollista rukoilla elävää Jumalaa. Näin tässäkin kertomukseni kodissa. Tämä tositarina menee näin:
Postimies teki työtään postin lajittelupisteessä, niin kuin muinakin arkipäiväaamuina. Hän lajitteli kirjeitä osoitteiden mukaan, jotka hän myöhemmin jakoi postilaatikoihin. Eräänä aamuna hänen kädessään oli kirje, jossa oli vain yksi nimi eikä osoitetta laisinkaan. Kirjeessä luki: Jeesukselle.
Ensin postimies ajatteli, että kyseessä oli jokin pila eikä ajatellut asiaa enempää vaan laittoi kirjeen sivuun. Mutta palattuaan jakokierrokselta hän muisti tuon kirjeen ja meni sen kanssa esimiehen juttusille kysyen, mitä sille pitäisi tehdä. Postissahan ei saa avata suljettuja kirjeitä. Hetken pähkäiltyään esimies totesi, että tämä ei ole mikään tavallinen kirje vaan lapsen käsialalla kirjoitettu. Niinpä he tekivät poikkeuksen ja päättivät avata sen.
Kirjekuoren sisällä oli pieni lappunen, ja siihen oli kirjoitettu seuraava viesti lapsen käsialalla:
”Äiti kuoli. Huone on kylmä. Ei ole leipää. Auta, Jeesus. Anni.”
Postinjakaja ja esimies katselivat hetken toisiaan ja miettivät kuumeisesti, mitä tämä tarkoitti. Tämä kirje ei vaikuttanut pilalta vaan todelta. Niinpä esimies sanoi postimiehelle, että hän yrittäisi saada selville, kenestä Annista on kyse ja missä hän asuu.
Työpäivän jälkeen postimies kulki puutaloalueella, jossa hän oletti kyseisen Annin asuvan. Hän vielä kyseli alueen asukkailta vinkkejä ja tuli vihdoin vanhan talon ovelle, jossa luki Lukkarinen. Tietojen perusteella hän uskoi, että tuolta saattaisi löytyä vastaus moneen kysymykseen. Postimies koputti oveen. Hiljaista. Kukaan ei tullut avaamaan. Hän kokeili ovea, olisiko se lukossa. Ei ollut, vaan ovi aukeni, ja postimies uskaltautui astumaan sisälle eteiseen. Seuraavaksi hän koputti oveen, jonka arveli johtavan sisälle huoneeseen. Sielläkin oli hiljaista, mutta hän avasi oven. Mies astui tupaan, joka oli kylmä. Hän huomasi tuvan perällä vuoteen, jossa makasi nainen liikkumatta, ja hänen vierellään istui n. 10-vuotias tyttö. Postimies kysyi: ”Oletko sinä Anni?” Tyttö nyökkäsi. Mies ymmärsi, että hän oli tullut oikeaan osoitteeseen.
Myöhemmin kävi ilmi juuri se, mistä Anni oli kirjoittanut. Hänen äitinsä oli kuollut ja makasi siinä sängyssä. Talo oli kylmä, koska Anni ei ollut lämmittänyt puilla lämmitettävää taloa. Eikä hänellä ollut ruokaakaan, mitä olisi syönnyt. Eikä talossa ollut muita asukkaita.
Myöhemmin Anni kertoi, että hänen äitinsä oli uskova ja oli aina Annille muistuttanut, että Jumala taivaassa näkee kaiken ja tietää kaiken. Ja hänen puoleensa voi kääntyä kaikissa elämän tilanteissa. Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen meille välimieheksi ja avuksi. Niinpä tyttö keksi, jäätyään yksi kotiinsa äidin kuoltua, kirjoittaa kirjeen Jeesukselle, koska hänellä oli todellinen hätä. Hän ei vaan tiennyt, mihin osoitteeseen kirje pitäisi lähettää, ja oli ajatellut, että kyllä postissa osaavat laittaa sen oikeaan osoitteeseen. Ja näinhän siinä kävi. Jumala oli valmistanut avun Annille postimiehen muodossa. Monien vaiheiden jälkeen yksin orvoksi jäänyt Anni Lukkarinen sai uuden kodin, sillä postimies sai adoptoitua pienen tytön. Anni sai hyvän, uuden kodin ja hänen elämänsä pelastui.
Tämä oli yksi lukemattomista Jumalan tavoista auttaa ihmistä hädän keskellä. Annin äiti sai muuttaa Taivaan kotiin, jossa ei enää ollut puutetta eikä sairauksia. Ja Anni itse oppi luottamaan elämänsä aikana Jeesukseen entistä paremmin äidin antaman opetuksen mukaisesti.
Saakoon hyvä Jumala auttaa sinuakin kaikessa, mutta ennen kaikkea siinä, että löydät sielullesi levon Jeesuksessa, joka antaa anteeksi kaikki sinun syntisi ja puhdistaa sinut kaikesta vääryydestä, jos sydämessäsi häntä avuksesi huudat.
Saakoon Anni Lukkarisen äidin opetukset rohkaista sinuakin äitienpäivänä 2024.
