Äidit, toivotan Teille Jumalan siunaamaa äitienpäivää!
Tämä perinne rantautui Suomeen jo yli 100 vuotta sitten. Äitienpäivästä tuli virallinen liputuspäivä 1947. Vuodesta 1927 alkaen on äitienpäivää vietetty toukokuun toinen sunnuntaina, joka on erittäin sopiva ajankohta tälle juhlapäivälle. Vaikka tänä vuonna kevät on myöhässä, valkovuokot kukkivat ja luonto on heräämässä eloon pitkän talven jälkeen. Suomen liput hulmuavat saloissa juhlistaen, äidit, teidän merkkipäiväänne. Ensimmäinen äiti, Eeva, sai nimensä mieheltään Aatamilta. Nimi, Eeva, merkitsee: kaiken elävän äiti. Jokaisella ihmisellä, lukuun ottamatta ensimmäistä ihmisparia, on ollut ja on oma äiti.
Muistelen lämmöllä omaa äitiäni ja kaikkea sitä, mitä hän teki minun hyväkseni. Äitini jäi täysorvoksi jo noin 4-vuotiaana, ja kasvoi tätinsä hoidossa erossa sisaristaan ja veljistään. Lapsuudestaan hän kertoi joskus meille omille lapsilleen ja surkutteli sitä, ettei ollut koskaan saanut äidin mallia omalta äidiltään. Äitini oli viisas ihminen ja antoi minulle monia hyviä elämänohjeita. Varmasti olisi ollut oikein kiittää useammin äitiäni, häneltä saamastani huolenpidosta. Hänen viimeisinä elinvuosinaan minulla oli tilaisuus pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin hänen kanssaan. Olin sisareni kanssa äitini luona sairaalassa, kun hän siirtyi ajasta iankaikkisuuteen. Hän on nyt perillä, kuten myös pari vuotta sitten kuollut sisareni. Äitienpäivä tuo jälleen elävät muistot äidistäni, todellisesta kukkaihmisestä. En voi viedä kukkia häntä ilahduttamaan, mutta tiedän hänen nyt viettävän ikuista äitienpäivää.
Lauri Viidan, 1947 ilmestyneessä, runokokoelmassa Betonimylläri on runo, joka alkaa sanoin: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta. Äidit, Teille on annettu tehtävä ylhäältä, taivaalliselta Isältämme. Tehtävä on haastava, raskas, joskus tuskaa tuottava, mutta myös palkitseva. Jumala antakoon Teille voimia tähän kallisarvoiseen tehtävään. Ilman äitejä, ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Nykyisessä maailmantilanteessa on suunnattomasti hätää ja kärsimystä. Meillä Suomessa on kaikki kuitenkin vielä hyvin ja se on pitkälti, äidit, teidän ansiotanne! En väheksy isien vaikutusta, mutta tosiasia on se, että, Suomen äidit ovat kantaneet vuosisatojen saatossa suuremman vastuun lasten kasvattamisesta. Vaikka en voi ojentaa teille, äidit, valkovuokkoja tai muita kukkia, jotka te taatusti ansaitsisitte, Taivaallinen Isämme on järjestänyt ja järjestää teille kukkaloiston kevään edetessä. Pienellä metsäpalstalla, jonka vaimoni kanssa omistamme, kasvaa valtavasti niin sini- kuin valkovuokkoja. Parhaaseen kukinta-aikaan siellä on sellainen kukkaloisto, että täytyy tarkasti valita askeleiden sija, ettei tallaisi näitä kauniita kukkia. Tuo kukkameri tuo väistämättä mieleen Suomen lipun värit. Siniset ja valkoiset kukat muodostavat kauniita kuvioita ja ainakin minun mieleni herkistyy, katsellessani tätä upeata näkymää.
Taivaallinen Isämme antaa aurinkonsa paistaa meille ja Hän Sanassaan, Raamatussa, on ilmoittanut hyvän tahtonsa meitä ihmisiä kohtaan. Siellä on myös Hänen ohjeensa niin teille äidit, kuin myös jokaiselle lapselle. Voi, jospa Suomen kansa ottaisi nämä, elämämme antajan, hyvät ohjeet yhä enenevässä määrin käyttöönsä. Saakoon Jumala siunata teitä, äidit, runsaasti ja väkevästi tänä juhlapäivänänne ja kaikkina tulevina elämänne päivinä! Olkaa siunattuja tässä kallisarvoisessa, Taivaalliselta Isältä saamassanne, äidin tehtävässä!
Aimo Kortelainen
