Tyttö, joka koki muutoksen

Siinä hän seisoi, Telluksen kamaralla, suuren Daltinden-vuoren (1533 m) juurella Pohjois-Norjassa. En tiennyt hänestä mitään enkä ollut aikaisemmin tavannut, mutta siinä hän oli. Hiljainen, syrjään vetäytynyt kiltti 15-vuotias tyttö nimeltään Julia. Tiesin vain sen, että hän oli tullut yksin Helsingistä viikon mittaiselle leirillemme, joka pidettiin Lyngenvuonon leirikeskuksessa, jossa oli hyvät puitteet bussiryhmän kokoiselle joukolle yhdessä olemiseen ja huimiin seikkailuihin lähialueen vuorilla.

Olimme kulkeneet laakson pohjaa, Lyngsdahljoen uomaa seuraillen muutaman kilometrin matkan ja tulimme kohtaan, josta alkoi vaativa nousu Daltindenin huippulle. Annoin viimeiset ohjeet leiriläisten ryhmälle, ja he lähtivät matkaan kohti kivikkoista huippua itse toimien peräpään valvojana. Mutta hän, tuo hiljainen tyttö, jäi siihen kanssani seisomaan muiden mentyä. Sitten yllätyksekseni hiljaisuus rikkoutui, kun hän alkoi kertomaan siihenastisen elämänsä tarinaansa. Se kosketti sydäntäni.

Julia kertoi, että elämä oli ollut häntä kohtaan epäoikeudenmukainen; paljon hylkäämisen tuntemuksia, koulukiusaamista, yksin jäämistä, monenlaista pelkoa ja ahdistusta, josta kaikesta syntyi kova katkeruus sisimpään. Elämällä ei ollut tarkoitusta. Hän kertoi, kuinka oli vielä Helsingin asemalla aprikoinut, kannattaako lähteä leirillemme pohjoiseen vai ei. Mutta hän halusi vielä elämässään nähdä Pohjois-Norjan, ennen kuin itsetuhoiset suunnitelmat toteutuisivat. Hän oli päättänyt, että kotiin hän ei enää palaisi. Hän nousi junaan sillä ajatuksella, että tämä on hänen elämänsä viimeinen matka.

Kuuntelin yksinäisen ja taakoitetun nuoren ihmisen elämäntarinaa siinä mahtavien vuorien keskellä. Silmäni kostuivat, kun hän kertoi, kuinka tämä leiriviikko oli muuttanut hänet. Se ihmeellinen ilmapiiri, jossa hän sai olla ja jota hän ei koskaan aikaisemmin ollut kokenut – niin hän sanoi – kosketti hänen sydäntään. Tiesin heti, mistä oli kysymys. Sen nimi oli Jumalan rakkaus. 

Saman päivän iltana meillä oli ikimuistoinen iltahetki leirillä. Tuo ujo ja hiljainen tyttö kertoi vapaaehtoisesti kaikille leiriläisille tarinansa. Se oli ihmeellistä kuultavaa ja siitä alkoi iso muutos hänen elämässään. Olimme otettuja siitä, mitä jokainen aistimme. Kukaan paikalla olijoista ei voinut arvata, mitä raskaita taakkoja ja haavoja nuoren tytön sisimmässä oli. Kukaan ei arvannut, mitä suunnitelmia Julialla oli elämänsä suhteen. Mutta tuo ilta muutti kaiken. Kyyneleitä kuivattiin sinä iltana, sillä Jumala yllätti meidät rakkaudellaan.

Kuoleman matka muuttuikin elämäksi. Tyttö palasi kotiin Helsinkiin uutena ihmisenä. Vaikka olosuhteet ympärillä eivät muuttuneet, hänen sisimmässään oli nyt jotain aivan uutta. Ennen leirillä tapahtunutta muutosta hänen motivaationsa käydä koulua oli lähes nolla. Hän oli pakosta raahautunut sinne, mutta nyt sekin asia oli muuttunut. Hän sai koulunsa suoritettua ja tuli päivä, jolloin ylioppilaslakki koristi hänen päätään. Myös opiskelupaikka avautui ja aikanaan hän valmistui juristiksi. Eikä tässä vielä kaikki. Jumala auttoi ja johdatti Juliaa jokaisessa elämänsä asiassa ja vierelle löytyi myös uskova puoliso, jonka kanssa he yhdessä aloittivat yhteisen elämän ja palvelivat ilolla elävää Jumalaa.

Jumala luo uutta tänäänkin. Annathan hänelle mahdollisuuden?

Scroll to Top