Viiva

Näet tässä pelkän viivan. Mitä ajatuksia tämä herättää? 

__________

Ajatuksia varmaan syntyi jokaiselle, ehkä enemmän ihmettelyä kuin jotain muuta. Mutta tahdon jotakin ajatuksia sanoa viivasta, jota se minussa herättää.

Viivahan ei ole piste. Eikä se ole ympyrä. Viivoja on eri pituisia ja usein sitä kuvataan aikajanalla, sillä onhan siinä alku ja loppu. 

Ja jos viivan molemmille puolille laittaa jotakin, viiva saa uuden merkityksen. Vaikka näin: 2-1  Tämä on vähennyslasku. Jos viivoja laittaa esimerkiksi kaksi vierekkäin (=), sen voi tulkita matemaattiseksi ja jos viivat lisätään laskun perään, saadaan yhtälö: 2-1=1

Jos viivan molemmille puolille laitetaan päivimääriä esimerkiksi näin; 8.03.1915 – 20.12.1969, saadaan taas uusi merkitys pelkälle viivalle, sillä nyt se saa ajallisen merkityksen. Päivämäärät viivan eri puolilla kertovat kaksi asiaa: A) Syntymän ja B) Kuoleman. Tässä tapauksessa aikajana kertoo oman isäni elämän pituudesta eli 54 vuotta. Ja näitä erilaisia päivämääriä on lukemattomia kaikkialla, varsinkin hautausmaalla. Ja viiva siinä välissä kertoo elämästä.

Joten tämä viivan voisimme nimetä elämänviivaksi. ________________
Kuinka pitkä se kenelläkin on, se vaihtelee. Pysähdyn hetkeksi isäni elämän viivaan. Hän syntyi pientalollisen torpparin, Nestorin ja Miina perheeseen ollen perheen 6. lapsi. He asuivat Iitin Kurtossa, jossa isäni syntymäkoti sijaitsee. Joten isäni elämänviiva syntymän ja kuoleman välissä inhimillisesti ajateltuna jäi kovin lyhyeksi.

Ihmisen elämä on ihme. Ja jokaisen elämä on mielenkiintoinen asia, oli se lyhyt tai pitkä. Jumala on ilmaissut asian näin: Job.14: 1-5

”Ihminen elää vähän aikaa… (Jumala on määritellyt elämän viivan pituudeksi ”vähän aikaa”) ja on täynnä levottomuutta”. Elämänlaadun yksi perusominaisuus on levottomuus.

Lyhyesti sanottuna ihmisen elämässä on kasvun aika, kukoistamisen aika ja lakastumisen aika.

On aivan varmaa, että minullekin on tulossa SE päivä, jos Herran tulo viipyy. Eli elämäni viimeinen päivä, jonka jälkeen alkaa iäisyys. Missä sen vietän, riippuu elämänviivan valinnoista. Toistaiseksi minun elämänviivani merkitään näin: 24.02.1957 ___________ ? Olen siis  66 v. enkä tiedä, kauanko joudun täällä vielä viipymään. Joku joskus jossakin kirjoittaa jatkon elämäviivani perään, sen päivämäärän, jolloin ”elämänlanka” katkesi.

Minua on kiinnostanut aina se, minkälaisia valintoja elämänviivan aikana teen, koska juuri näillä valinnoilla on merkitystä – ei vain ajalliseen vaan nimenomaan iankaikkiseen elämään. Ja tietysti on viisautta ihmisen miettiä sitä, mikä on viisasta iankaikkisuuden kannalta.

Minkälainen elämänviiva sinulla on tähän päivään menessä? Elämänviivaasi mahtuu niin hyviä kuin huonoja päiviä; pettymyksiä, täyttymyksiä, sairauspäiviä kuin ilon ja onnen päiviä. Mutta oleellista kuitenkin on se, kun elämänviiva päättyy, mitä tapahtuu sen jälkeen. Siksi toivon, että tämän kirjoituksen luettuasi mietit hetken, missä vietät iäisyytesi. Ja jos haluat tarrata kiinni Jumalan tarjoamaan pelastukseen, ainut vaihtoehto on uskoa Jeesukseen syntiesi lunastajana ja anteeksiantajana.

Jumala antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. (Joh.3:16)

Scroll to Top