Onko tilaa?

Oletko joskus etsinyt istumapaikkaa? Jalkoja särkee ja selkää pakottaa, mutta ei vaan löydy vapaata tilaa ruuhkabussissa tai junassa, että voisi hetken lepuuttaa. Tai jouluisessa tavaratalossa, jossa ihmisiä riittää ruuhkaksi asti, mutta et vain enää jaksaisi ottaa askeltakaan ennen kuin saisit hetken istahtaa. 

Näissä tilanteissa ei varmaan tule ensimmäiseksi mieleen jouluevankeliumi, jossa yhdessä jakeessa todetaan näin: ”Heillä ei ollut tilaa majapaikassa.”

Olen joskus miettinyt Joosefin ja Marian epätoivoista tilannetta ruuhkaisessa Betlehemissä, jossa kaikki majoituspaikat olivat täynnä eikä heillä ollut tilaa, minne voisi hetkeksi asettua lepäämään. Pitkä matka oli uuvuttanut viimeisillään raskaana olleen Marian ja hän toivoi pääsevänsä lepäämään – ja synnyttämään. Mutta ovi toisensa jälkeen sulkeutui heidän nenänsä edessä sanoilla: ”Ei ole tilaa:” Luulen, että jonkinlainen epätoivo valtasi Marian ja Joosefin mielen. Heillä ei ollut paikkaa, mihin mennä. Heitä ei otettu vastaan, heitä ei ymmärretty, ei kuunneltu eikä ollut mitään tietoa, miten mennä eteenpäin. Nämä kysymykset ovat itsellekin tuttuja tietyissä epätoivoisissa elämäntilanteissa. Oliko kaikki Jumalan antamat lupaukset ja niihin liittyneet ihmeet ja ilmestykset sittenkin epätodellisia? 

Tänään me tiedämme vastauksen; eivät olleet. Sillä Jumalan suunnitelma toteutui kuitenkin juuri niin kuin sen oli tarkoituskin, vaikka majatalon isäntä ei siitä ilosta päässyt osalliseksi. Minua jopa hiukan harmittaa hänen puolestaan. Ajatteles, jos hän olisi ymmärtänyt, kuka hänen ovellaan seisoi; kenties maailman kuuluisin ihminen, Jumalan synnyttäjä. Jos majatalon isäntä olisi ymmärtänyt, olisi hän antanut oman vuoteensa Marialle ja mennyt itse nukkumaan tallin pahnoille. Myöhemmin hänen bisneksensä olisi saanut menestystarinan ihan tähän päivään asti, koska tuosta paikasta olisi tullut yksi maailman kuuluisimmasta majatalosta, jossa yövieraita olisi riittänyt. Mutta kun ei ymmärtänyt. Se johti tilanteeseen, joka avasi joulun sanomalle uskomattomat ja epäinhimilliset puitteet, jotka kuitenkin olivat Kaikkivaltiaan kädessä.  

Mitä tämä kertoo minulle tänään? 

Ainakin sen, että kannattaa ottaa todesta Mestarin sanat: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi

Koskaan emme tiedä, mitä seurauksia voi syntyä tästäkin lähimmäisyyden periaatteesta. Onhan Raamattuun kirjoitettu näinkin: ”Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan”.

Lähimmäinen on se, joka siinä vierellä tarvitsee apua ikään, sukupuoleen, ihonväriin, varallisuuteen tai asemaan katsomatta. Siksi tänäkin jouluna ydinkysymys on tilakysymys: Annanko tilaa lähimmäiselleni vai en.

Scroll to Top