Vahva ei fanaattisuudelle

Muistan nuoruudestani, kuinka Uudenkaupungin helluntaiseurakunnan silloinen pastori, Raimo Rahnasto, jyrisi saarnassaan, että fanaattisuudessa ei ole mitään hyvää. En muista, mistä hän puhui tai miten hän perusteli asiansa. Muistan vain, miten vahvasti hän tuomitsi fanaattisuuden.

Raimo Rahnaston saarna on varmasti ajankohtaisempi nyt, kuin yli 20 vuotta sitten. Suomessa on havaittavissa radikalisoitumista, mielipiteiden kärjistymistä ja fanaattisuuden kasvua. Tästä ovat osansa viime aikoina saaneet niin maahanmuuttajat kuin kristillisiä arvoja esillä pitävät ja niitä julkisesti puolustavat henkilöt. Hyvinä esimerkkeinä ovat kansanedustaja Päivi Räsänen ja Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka, jotka ovat joutuneet julkisen ajojahdin kohteiksi puolustaessaan Raamatusta nousevia arvoja.

Fanaattisuutta määriteltäessä törmää samanlaiseen ongelmaan kuin määriteltäessä sanoja fundamentalismi ja suvaitsevaisuus. Liian löysästi ja tarkoitushakuisesti ymmärrettyinä niistä tulee pelkkiä haukkumasanoja, joilla halutaan leimata toisella tavalla ajatteleva ihminen. Maltillisesti fanaattisuuden voisi määritellä kiihkomieliseksi käyttäytymiseksi tai jonkin asian kiihkomieliseksi puolustamiseksi.

Monet ovat kuitenkin halunneet nähdä, että sanalla olisi laajempi merkitys. Tällöin fanaatikkoja olisivat myös ihmiset, jotka omistavat huomattavan määrää aikaa tai vaivaa tiettyyn toimintaan, kuten harrastukseen tai uskontoon. Mikäli fanaattisuus-sanan määrittelyssä mennään näin pitkälle, leimataan sillä ihmiset, jotka ovat antautuneet ja omistautuneet oikeaksi katsomalleen asialle. Hyvälle asialle omistautumista ei tulisi kuitenkaan halveksia vaan ennemminkin ihailla.

Fanaattisena ihmisenä ei siis voida pitää uskovaista, joka on antautunut koko sydämestään palvelemaan Jumalaa sekä etsimään hänen syvempää tuntemista ja tahdon ymmärtämistä. Fanaattinen ihminen on kiihkomielinen, joka ei pysty sietämään eri tavalla ajattelevia ihmisiä, vaan hän pyrkii kaikin mahdollisin tavoin mustamaalaamaan ja vaientamaan kaikki toisella tavalla ajattelevat.

Tällainen avoimen ja rakentavan keskustelun tappava ahdasmielisyys ei kuulu uskovaisen elämään. Fanaattisuus synnyttää vihaa ja riitaa. Yhteiskunnassa se lietsoo vastakkainasetteluja ja on uhka yhteiskuntarauhalle. Seurakuntaan tunkeutuessaan fanaattisuus aiheuttaa hajaannusta ja rikkoo yhteyden. Fanaattiselle uskovaiselle riittää pienikin opillinen ristiriita ison riidan nostamiseen, koska hän ei kykene sietämään erilaisia mielipiteitä.

Seurakunnan keskellä on aina ollut ja tulee aina olemaan erilaisia mielipiteitä. Niitä ei tule pelätä. Päämäärämme tulisi olla, että löydämme keskeisissä asioissa yksimielisyyden. Vähemmän tärkeissä asioissa meidän tulisi Paavalin opetuksen mukaan (Room. 14) antaa toisillemme tilaa, eikä alkaa väittelemään mielipiteistä (Room. 14:1). Kaiken tämän tulisi tapahtua toista ihmistä kunnioittavassa rakkauden hengessä.

Vieritä ylös