Mikä on sammuttanut Suomen helluntaiseurakuntien kasvun

Ristin voitossa (nro 16 – 18) on pohdittu Jyrki Isohellan kolmessa artikkelissa syitä helluntaiseurakuntien kasvun loppumiseen Suomessa. Kasvua tapahtui aina 90-luvulle asti, jonka jälkeen helluntailaisten määrä Suomessa on pysynyt samana tai jopa hieman pienentynyt.

Syiksi kasvun sammumiseen Isohella nostaa seuraavia tekijöitä. Seurakuntien rakenteiden jäykkyys, vastuunkantajien omien reviirien suojeleminen, tiedonpuute armoituksiin perustuvasta organisaatiosta, naisten toimintamahdollisuuksien rajoittaminen, seurakunnan omien reviirien suojeleminen, vääränlainen perinteisiin pitäytyminen ja opetuslapseuttamisen puuttuminen.

Numerossa 19 Kari Pölönen, Janne Lahti ja Kari Korhonen kommentoivat Isohellan artikkeleja ja nostavat esille omia huolen aiheitaan. Janne Lahden mukaan helluntailaiset ovat vieraantuneet uskosta todistavasta elämäntavasta. Lisäksi hän kaipaa toimintatapojen päivitystä. Kari Korhonen on Lahden kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa toimintatapamme ovat vanhahtavia ja henkilökohtainen evankeliointi on vähentynyt.

Kari Pölösen mielestä Isohellan nostamien syiden lisäksi on ehdottomasti nostettava, että olemme menettäneet alkuajan avoimuuden Pyhän Hengen työlle, Hengen täyteydelle ja henkilahjojen toiminnalle. Pölösen mukaan kansallisen herätyksen aikana ”huonotkin” seurakunnat kasvavat, mutta normaalissa tilanteessa ”hyvä puu tekee hyviä hedelmiä”. Seurakunnan kasvu on siis suhteessa seurakunnan laatuun.

Artikkeleissaan Isohella käy läpi helluntaiherätyksen historiaa ja nostaa esille alkuajan ulospäin suuntautuneen ajattelutavan, joka ilmenee mm. vahvana evankelioimisnäkynä uskovien keskuudessa, suurena evankelistojen määränä ja uusien seurakuntien perustamisena. Sen sijaan Isohellalta jää näkemättä, että näiden lisäksi helluntaiherätys oli alussa vahvasti ”rukouskokousliike”. Tämä käy hyvin ilmi Jouko Ruohomäen kirjoittamasta kirjasta ’Karismaattisuuden kutsu’, missä hän käy läpi helluntaitulen syttymisen Los Angelesissa ja sen leviämisen sieltä aina Suomeen saakka.

Artikkeleita lukiessani jäin kuitenkin eniten kaipaamaan kristinuskon ytimeen menoa. Onko tämän päivän helluntailaisilla elävä suhde Jeesukseen? Loppujen lopuksi kaikki merkityksellinen tekeminen kumpuaa rakkaudesta Jeesukseen. Ilman rakkautta olemme kuin kumiseva vaski tai helisevä symbaali (1. Kor. 13:1). Vieläkin lyhyemmin sanottuna ilman rakkautta emme ole mitään (1. Kor. 13:2).

Vieritä ylös