Pastorin ohjeita seurakuntaelämään

1. Arvosta seurakunnan yhteen kokoontumisia

Olennainen osa seurakuntaa ovat sen yhteen kokoontumiset. Raamatun käyttämät sanat ja kielikuvat kertovat seurakunnan yhteisöllisyydestä ja yhteydestä. Tällaisen yhteyden toteutumisen edellytyksenä ovat yhteiset kokoontumiset, joissa itse Jumala on sitoutunut olemaan läsnä. Siksi voimme sanoa, että ihmisen tullessa seurakunnan yhteiseen kokoontumiseen, hän tulee seurakunnan ”voimakenttään”. Seurakuntayhteys, joka olennaisella tavalla toteutuu yhteen kokoontumisissa, on edellytys uskovan hengelliselle kasvulle.

2. Arvosta seurakunnan yhteistä rukousta

Jokaisen yksittäisen uskovan rukous voi saada paljon aikaan, mutta aivan erityisen voimallinen on seurakunnan yhteinen rukous. Yhdessä rukoileminen seurakunnan jumalanpalveluksissa ei ole pelkkä pakollinen ohjelmanumero. Rukous on olennainen osa seurakunnan yhteen kokoontumista. Jumala on uskonut seurakunnalle suuren tehtävän – maailman evankelioimisen. Tämän tehtävän toteuttaminen alkaa seurakunnan yhteisestä rukouksesta. Suomi tarvitsee seurakunnan esirukousta!

3. Ole rakentaja

Me teemme itse valinnan olemmeko rakentajia, välinpitämättömiä etäältä seuraajia tai hajottajia. Seurakunta on Jumalan silmissä rakas ja kallis, jonka hän lunasti itselle poikansa kuoleman kautta. Meidän tulee suhtautua elämäämme seurakunnan keskellä pyhällä pelolla, ettemme luisuisi välipitämättömiksi Jumalalta saamaamme tehtävää kohtaan tai alkaisi katkeruuden hengessä toimillamme ja puheillamme hajottamaan seurakuntaa.

Jumalan suunnitelmaan astuminen edellyttää nöyrää rakentajan mieltä, missä emme etsi ensisijaisesti omaa parastamme vaan seurakunnan parasta. Tällä mielialalla perimme myös siunauksen (1. Piet. 3:9).

4. Sitoudu, niin viihdyt

Vaikka sitoutuminen on yksi aikamme vastenmielisimmistä sanoista, on se kuitenkin olennainen osa tasapainoista elämää – ja yllättävää kyllä – se on myös avain viihtymiseen. Yleisesti ajatellaan, että me viihdymme, kun asiat ovat kunnossa. Ongelma on siinä, että ihmisten muodostamissa yhteisöissä ne eivät ole ikinä täysin kunnossa. Siksi meidän tulee oppia sietämään seurakunnan keskeneräisyyttä, jolloin voin viihtyä seurakunnan vioista huolimatta. Koska tällaisen näkökulman saavuttaminen ei ole helppoa, edellyttää se sitoutumista.

5. Kunnioita seurakunnan johtajia

Jumala on nähnyt hyväksi asettaa seurakunnalle johtajat. Johtajien kunnioittaminen on Jumalan säädöksen kunnioittamista. Johtajien kunnioittaminen ei tarkoita heidän nostamista jalustalle tai johonkin jumalalliseen asemaan. Johtajat ovat erehtyväisiä ihmisiä, jotka hoitavat tehtäväänsä Jumalan kasvojen edessä ja tarvitsevat siihen seurakunnan esirukousta. Olennainen osa johtajien kunnioittamista on heidän tekemien päätösten kunnioittaminen. Johtajat eivät saa olla itsevaltaisia, mutta heidän tulee kuitenkin johtaa, mikä toisinaan edellyttää myös päätösten tekemistä.

6. Suojele itseäsi

Älä anna kenenkään ihmisen vallita itseäsi. Jos tekemistäsi ohjaa muiden ihmisten vaatimukset tai miellyttäminen, olet heikolla pohjalla. Elämässä ja seurakunnassa on tärkeää asettaa rajat, mitä muut ihmiset eivät saa ylittää. Yksi tällainen raja on, ettei kukaan saa päättää puolestasi, missä määrin ja missä seurakunnan työmuodossa olet mukana. 

7. Ole lempeä

Miten hienoa onkaan elää täynnä rakkautta, rauhaa ja hyvyyttä olevan, iloisen, pitkämielisen, ystävällisen, uskollisen, sävyisän ja itsensä hillitsevän ihmisen kanssa. Nämä edellä luetellut asiat ovat Paavalin mainitsema Hengen hedelmä, jota Jumala haluaa vaikuttaa elämässämme. Lyhyesti tiivistettynä – ole lempeä – niin lähelläsi on hyvä olla.

8. Anna anteeksi

Monien seurakunnasta pois jäämisen syynä on pettymys ihmisiin. Inhimillisesti ajateltuna tämä on varsin ymmärrettävää, mutta on olemassa korkeampi tie, joka sopii varsinkin uskoville. Se on anteeksi antamisen tie. 

9. Pyydä anteeksi

Anteeksi antaminen on tie sisäiseen vapauteen ja anteeksi pyytäminen on tie rikkoutuneen ihmissuhteen eheytymiseen. Vaikka meidän tulisi antaa anteeksi ilman, että meiltä pyydetään anteeksi, tulisi meidän myös oppia pyytämään anteeksi. Emme saa ajatella, että toisen on nyt vain päästävä häntä kohdanneen vääryyden yli. Mikäli olemme rikkoneet toista ihmistä vastaan, meidän tulee pyytää anteeksi (aidolla tavalla, mihin ei saa kätkeytyä minkäänlaista piilotettua syytöstä) ja auttaa vääryyttä kokenutta pääsemään tapahtuneen yli.

10. Elä armosta

Armossaan Jumala lähetti Poikansa sovittamaan syntimme. Hänen armoa on, että voimme ottaa sovituksen vastaan ja armosta me elämme loppuun asti. Vaatimuksen henki tuo mukanaan kaikkea pahaa, mutta armon täyteinen ilmapiiri luo elämää ja eheyttä. Maailman monissa uskonnoissa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta se, mikä ehkä merkittävimmällä tavalla erottaa kristinuskon muista uskonnoista, on armo. Eläkäämme siis Jumalan armosta.

Vieritä ylös